Kuten jo yleisesti tiedetään, mulla on lukuisia neurooseja. Neurooseja jotka hallitsee mun elämää ja siinä samassa etenkin mieheni elämää. Osa neurooseista on ollut aina, osa tullu aikuisena ja tuntuu että niitä tulee aina vaan lisää tai ainakin tiedostan ne paremmin. Kerran sanoin miehelle että onneks mun neuroosit ei oo ihan niin pahoja kun Monkin, mutta kuulemma ei nää yhtään helpompia oo.

Epäsymmetrisyys

Pahin kaikista. Neuroosini numero 1. Neuroosi joka aiheuttaa pahinta ahdistusta oli kyse sitten vaatteista, kuvasta, kampauksesta tai keittiöstä. Etenkin keittiöstä. Ette tosiaan usko kuinka kauan tein töitä että sain suunniteltua täysin symmetrisen keittiön!!! Mitään en vihaa niin paljon kuin keittiötä, jossa on epäsymmetrisesti asennetut kaapit tai vetimet. Viime syksynä kävin sisustussuunnittelukurssilla ja voi itku miten kauan yhden tehtävän tekeminen multa vei kun vaadin symmetrisyyttä...se ei ole mun ala, ei todellakaan.

Mulla on myös kaunis paita, jonka äitini vuosia sitten osti; paidan toinen hiha on musta, toinen valkoinen ja toinen olkapää näkyy. Se on kaunis, mutta kamala, en voi pitää sitä.

Sukat
Kuten jo aiemmin olen kertonut, mulla on paha sukkaneuroosi. Vihaan sukkia niiiiin paljon ja koska vielä en ole löytänyt kenkiä joita voisin talvellakin käyttää ilman sukkia olen korjannut asian käyttämällä mahdollisimman paljon sukkia eli tekemällä niistä vähemmän epämukavat. Tai siis koska käytän parhaimmillaan 4 paria sukkia päivässä ne harvoin ehtivät olla montaa minuuttia kauemmin hikiset, likaiset tai kosteat. Myöskään koskaan minulla tai lapsilla ei ole sukkien varret suorina vaan resori alas käännettynä.

Vinkkejä otetaan vastaan hyvistä, hienoista, pehmeistä ja lämpöisistä talvikengistä joiden kanssa ei tartte sukkia!!!

Avoimet kaapit ja laatikot
Tämä on neuroosi joka selkeästi periytyy; omalla äidilläni on sama neuroosi ja poikamme näyttää perivän tämän myös, sillä ei siedä että ovet tai laatikot on auki vaan komentaa heti laittamaan kiinni. Ahdistun siis avoimista kaapinovista ja laatikoista ja myöskin tästä syystä näillä näkymin meille on keittiöön tulossa mekanismi joka pitää huolen ettei ovet jää rakosilleen.

Likainen keittiö
Itseasiassa tämän toivoisin olevan voimakkaampi neuroosi. Ahdistun likaisesta keittiöstä, etenkin likaisesta tiskipöydästä, mutta silti meillä on keittiö usein likainen...ja se taas aiheuttaa ahdistumista, hermostumista ym. Kun saisi oikeesti pidettyä sen keittiön aina siistinä olisin varmasti paljon paremmalla tuulella.

Leipäpussit
Miehen tartuttama tapa, josta on kehittynyt neuroosi. "Koti ei ole onnellinen, jos leipä on väärin päin", tämä kummallinen sanonta mikä lie on iskostunu päähäni niin pahoin että huomaan kääntäväni leipäpusseja oikein päin muallakin kuin kotona. Yksi päivä kokeilin ja laitoin pussin väärin päin...pakko oli kääntää kun häiritsi niin kovin.

Tavat
Mulla on paljon asioita jotka mun on tehtävä aina samalla tapaa. Ahdistun myös siitä jos joku muu tekee ne eritavalla. Mies sanoo usein että mun täytyy saada tahtoni läpi ja etten halua edes miettiä muita vaihtoehtoja. Kyse ei oikeastaan ole siitä, vaan siitä etten pysty muuttamaan tapojani. Tietyt asiat on tehtävä tietyssä järjestyksessä, tietyllä tavalla etten mene sekaisin. Mm. lasten vaippojen viikkaus, vaatteiden pukeminen ym.

Keltainen ja muut värit
Keltainen on väri jota inhoan, mulla on yksi pusero jossa keltaisia raitoja ja se on kiva, muita en voi käyttää, en lapsianikaan voi pukea keltaiseen. Vihaan keltaisia karkkejakin; ne on AINA aiheuttaneet mulle jopa migreeniä...keltaiset karkit todellakin ja aina migreeni jos sellaisen syön. Vihaan myös keltaisia autoja, mikään auto ei voi olla keltainen.

Ja autoista puheen ollen, Mersu ei voi koskaan olla Punainen. Kuka hölmö ostaisi punaisen Mersun?? Eikä mikään auto saa olla Valkoinen. Valkoinen tekee halvan näköiseksi. Toki jos puhutaan Hummerista, Cadillac Escalade tms niin ehkä ne saa halvoilta näyttääkkin...

Eli siis tästä voimme päätellä että meille ei KOSKAAN tule keltaista autoa. Valkoista ei tule ellei kyse ole esim. Escaladesta ja koskaan meille ei tule punaista mersua :)