Miksi mun täytyy olla tällanen tavan tuuliviiri?? Miksen osaa päättää...tai oikeastaan miksen TIEDÄ mitä haluan tehdä työkseni loppuelämäni? Aaronilta kysyin toissapäivänä että mikä äitistä tulee isona. poika vastasi -"vä", eli hyvä :) Harmittaa vaan ihan kamalasti kun toisaalta tiedän mitä haluan tehdä, toisaalta taas en. Haluaisin edelleen sisustusarkkitehdiksi, mutten ole oikein varma olisko musta kuitenkaan siihen ja kilpailu on kovaa. Rakennussuunnittelija/-arkkitehti olis toinen, sillä rakastan kaikenlaista suunnittelua ja pohjapiirustusten tekoa...mutten kyllä halua istua jossain toimistossa piirtämässä seuraavaa 40 vuotta. Luonto ja ympäristön hyvinvointi on aina ollu mulle hirmuisen tärkeä ja tahtoisin tehdä jotain sen hyväksi, kierrellä ja tutkia asioita jne. Eli en kaipaa kiinteää työpaikkaa jonne menen klo.8 ja pääsen klo.16 käymättä kertaakaan pihalla...vaan sellaisen jossa saisi olla ulkona. Täällä skämäsessä Kotkassa vaan ei voi opiskella mitn siihen liittyvää...mies kyllä ehdotti että luen nyt insinööriksi itseni, kuten suunnittelinkin ja haen sitte vaiks yliopistoon lukemaan ympäristötekniikkaa tms.

Mun äiti, isä ja toinen veljistä on sellaisia että ovat opiskelleet nuorena yhden ammatin, nauttineet siitä, tehneet (tekee) sitä niin kauan kun kykenee ja that's it, elämä on ollut ihanaa ja työ on ollut mukavaa. Ja sitten on mun vanhin veli ja minä...veli on opiskellut ties kuinka monta ammattia ja tehnyt varmaan lähes 10 eri alan työtä. Hän on 33 vuotias eikä vieläkään ole vissiin varma mitä haluaa tehdä lopun elämäänsä, nyt on kyllä tyytyväinen työhönsä ja toiv. jatkossakin. Minä olen nyt opiskelemassa jo toista ammattiani enkä tosiaan taida haluta tehdä tuotekehitysinsinöörin työtä aina...mitä haluan? En tiedä...jotain ympäristöön liittyvää kai kuten sanoin...Millon sen tietää??