Viime perjantaina eli 2.6 meillä oli junnun silmälääkäri. Junnu sai silmätippoja joita laitetaan 2 x viikossa vasenpaan silmään jotta ks. silmän näkö heikkenee (pupilli laajenee) ja tällöin oikea silmä joka on heikompi joutuu tekemään enemmän töitä. Ei siis onneks mitään peittohoitoa tms. vuosi mennään nyt näin ja JOS tarttee operoida niin vasta siinä vaiheessa aikaisintaan kun molemmissa silmissä yhtä hyvä näkö. Luultavasti tuo karsastus menee ohi ihan näin :D Aaronin Heidi-kummi oli mukana mun henkisenä tukena kun ukkokulta oli töissä enkä halunnu mennä kahdestaan junnun kanssa!!

Mulla oli tänään hermoratatutkimus ja huomenna on selkäydinpunktio. Kamalaa. Pelottaa ihan järkyttävästi. Mulla on rauhottava tuolla kaapissa odottamassa ja se täytyy ottaa pari tuntia ennen toimenpidettä. Normaalistihan ei mitään rauhottavia tai muita anneta, mutta mulla on poikkeuksellisen paha piikkikammo joten se on välttämätön. Saapi nähdä miten se muhun vaikuttaa kun en koskaan ole sellaista ottanut..

Tutkaillessa itseäni olen tässä nyt mietiskellyt myös että millainen mies mulla on. Ja koska olen tullut siihen tulokseen että Hän on kiltteyden perikuva tunnen itseni vieläkin kamalammaksi kun aikaisemmin :/

Hän ei KOSKAAN puhu muista pahaa, ei hauku, ei naura eikä muutenkaan puhu muista/muiden asioista.
Hän ei koskaan hymähtele telkkari katsellessa vaikka sieltä tulis jotain typerää.
Hän ei koskaan hermostu liikenteessä.
Hän ajattelee kaiken positiivisena...kuten eilen sakkolapusta "noh, tän kanssa voidaan sitte parkkeerata pitkään".

Noita voisi oikeesti jatkaa vaikka kuinka...kaikkein kamalinta on tajuta että itse olen hermoheikko sekopää, joka narisee pienistä, hymähtelee jatkuvasti, arvostelee muita ja saa raivarit jos liikenne ei kulje tai jauhelihakastike ei NÄYTÄ siltä miltä sen juuri silloin haluaa näyttävän...huoh. Elämä on kovaa. Mies sanoi että en ole tehnyt itseni kanssa rauhaa...tai  miten se nyt menikään!? Mutta voiko tempperamenttinen stressaaja OIKEASTI muuttua rauhalliseksi, super positiiviseksi "elämä on ihanaa" ihmiseksi?? Tai siis enhän minä aina ole ainakaan muiden silmissä (kait) kovin negatiivinen ihminen...nauran paljon ja koen itseni suht. värikkääksi ja pirteäksi, mut välillä tuntuu että vois koittaa ottaa lunkimmin ja luottaa lauseeseen; "Asioilla on tapana järjestyä".