Ruohonjuuritasolla

Niin se aika rientää

2008-07-21T23:48:00+03:00

Esikoiseni täyttää tulevana lauantaina 3 vuotta, minä täytin eilen 25 vuotta. Ihan järkyttävää. En ymmärrä kuinka aika kuluu näin nopeasti. Vasta tuo pieni poika oli vain haaveissa ja ihan äskettäin hän syntyi...ja siitä onkin jo 3 vuotta.

Tällainen rääpäle hän oli...

Ja nyt jo iso poika...

Pienen pieni tyttärenikin on jo iso likka, ei tietoakaan vauvasta:

Ja hevosetkin kasvaa...huoh, niin se vaan menee.

Ódinn 2vk.

Vinnur

Pahoittelen kuvien huonoa laatua...työkoneen kuvankäsittelyohjelma ei ole huippu, joten pienentäminen pilaa kuvan :/

Pieniä varsoja...oih niin ihania

2008-07-06T22:12:00+03:00

Meidän Odda varsoi eilen pienen kirjavan orivarsan.

Laskettu aika oli alunperin 13.7., mutta syksyllä eläinlääkäri ultrassa totesi että laskettuaika onkin 1.8. Kukaan ei siis osannut vielä varsaa odottaa.

Ja voih se varsa oli ihana ja niiiiiin kaunis.

Jumalainen Óðinn;

Ja pitäähän meidän toistakin oripoikaa muistaa. Muistatteko sen pienen mammutin jolla oli 10cm pituinen karva? Noh, tunnistatteko tämän herran...huom HERRAN;

Diipadaapaa

2008-04-30T23:45:00+03:00

Ohhoh, viimeksi kirjoitin että on aikaa taas vierähtänyt kirjoittamisesta ja nyt alan näköjään toistaa itseäni. En saa aikaiseksi. Liikaa puuhaa, kiirettä ja inspiksen puutetta...tai sitten vaan sepostan tilanteita tutuille niin paljon etten enää jaksa jauhaa sitä koneella.

No niin, hevoset on siis Suomessa ja kaikki on hyvin, tai huonosti ihan miten sen nyt ottaa. Hevoset voi hyvin. Vinnur kasvaa orilaumassa Orimattilassa ja Odda on meidän pellolla Suomenjunttiruuna Valton kanssa.

Vinnur helmikuussa, ikää 9 kk.

Odda

Pyhtään kunnan kanssa taistelu oli tuossa keväällä pahimmillaan, nyt on ollut hiljaista muutaman viikon, mutta tuskin se tässä oli :/ Talo oli tulossa viikolla 14, mutta meistä riippumattomista syistä johtuen se ei sitten tullut, eikä tule pitkään aikaan...tiedä sitä sitten että milloin. Ja koska tämän hevoset tuolla, me täällä - järjestelyn piti olla vain väliaikasta alkaa tuntua jo suhteellisen rankalle ja kalliille kulkea 16km 2-3 kertaa päivässä. Tästä johtuen päädyimme vaihtoehtoon että myös meidän Odda lähtee Orimattilaan, se pääsee tammalaumaan, jossa muitakin kantavia tammoja ja varsoo siis siellä.

Naapurisopu on mitä kaamein ja oikein intoa puhkuen odotetaan että päästään muuttamaan niinkin kammottavaan kuntaan kuin Pyhtää. Stressi on jo vähän helpottanu, mutta tuossa vielä reilu kuukausi sitten olin aika loppu. Mikään ei mene niin kuin pitäisi ja hädintuskin oman talonsa ympärystän omistavat kyläläiset luulevat omistavansa koko helkutin kylän. "Mitäs me niille hevosen paskoille tehdään postilaatikon nurkalta?" Kysyi naapuri. Vastasin että hyviin tapoihin kuuluu korjata ne pois (siis että ratsastaja korjaa), mutta voithan viskata vaikka kukkapenkkiin. HUOM! Yhtään läjää hevosenpaskaa ei takuulla ole ollut tiellä eikä yhdenkään postilaatikon nurkalla. Jäin vaan pohtimaan että mitä helvettiä me tehdään niille koiranpaskoille kun sitä luultavasti meidän tontilta löytyy läjöittäin kun naapurit käyttää tonttiamme lenkkeilyyn? Sitä ei voi edes lannotukseen käyttää, mutta eihän sillä oo väliä, tonttihan on vaan meidän. Tai toinen loistava esimerkki ihanista naapureistamme; Sanoin että rakennamme aidan tonttimme takarajalle kun emme pidä siitä että tontin läpi kulkee lenkkipolku. Siihen rajanaapuri, joka omistaa vain metsää siitä, asuu muualla: "Kyläläiset suhtautuvat kriittisesti tontin aitaamiseen kun näitä maita on aina ennenkin saanut käyttää metsästykseen". Joopa, eli me ostimme siis 2,8 hehtaaria maata, mutta emme saisi sitä käyttää kun kyläiläiset ovat aina ennenkin sitä saaneet käyttää vaikka mihin...prkl. Niin ja kirjoittivathan ihanat tieläiset adressinkin...ja allekirjoittaneista kukaan ei ole rajanaapurimme. Kukaan ei edes näe meidän tontille elleivät varta vasten tule ja kävele tonttimme läpi. Kaikki olisi varmaan loistavasti, jos meistä jompi kumpi olisi lääkäri kuten yksi rakentaja.

Opiskelut ovat ihan hyvällä mallilla, ainakin nyt tuntuu siltä. Toukokuun loppupuolella alkaa kehitysmaatutkimuksen luennot ja niitä odotan innolla. Kesällä on muutama kenttäkurssi ja esseitä pitäisi kirjoitella useampi vielä ennen kesää.

Pitkästä aikaa...

2007-12-31T21:24:00+02:00

Ei ole tänne tullu kirjoteltua, aika on rajallista ja puuhaa on järkyttävät määrät...lapset, rakennusprojekti, hevoset, opiskelu, koti ym.ym.ym.

Nytkin tulin vaan piristämään kaikkien päivää esittelemällä hevosistani vähemmän imartelevan kuvan. Tälle ei voi olla nauramatta. Odda; kantavana oleva tamma, jota ei liikuteta lainkaan nyt Ruotsissa on "vähän" päässyt pulskaan kuntoon...ja Hvinur..onko tuo pieni mammutti vai Islanninhevosen varsa?? :) Kylmä ei varmasti ole kummallakaan.

Hevoset saapuu Suomeen, omalle pellollemme viikolla 3. Kaikki on vielä vaiheessa, mutta valmistuu kyllä hevosille. Ihanaa...ollaan odotettu tätä jo puoli vuotta :)

Huokaus

2007-10-21T15:57:00+03:00

Vaikka kuinka onkin kova hinku päästä täältä pois, maalle omaan taloon ja saada hevoset omaan talliin pihaan niin onhan tässä sentään jotain aivan mahtavaakin...siitäkin huolimatta että talo halkeaa niin ei voi olohuoneen ikkunasta ulos katsoessa muuta kuin ihailla...

Voimme siis olla takuuvarmoja että vaikka pitkän odotuksen jälkeen ollaan enemmän kuin onnellisia päästessämme muuttamaan sinne minne oikeasti haluamme ja jossa on tarkoitus miehen kanssa elää 50 vuotta nyt ainakin ;) niin voi olla että näitä maisemia tulee joskus ikävä. Siellä, vaikka omaa rauhaa TODELLAKIN on, ei vettä ole näköpiirissä...vain puita ja peltoa...paljon, montakymmentä hehtaaria + hevoset, mikä toki korvaakin kaiken :)

Oijoijoi

2007-09-11T20:17:00+03:00

Sain juuri uusia kuvia 3,5 kuukauden ikäisestä oripojastamme Vinnurista. Kuulemma ollaan ostettu aivan mahtavan luonteen omaava varsa. Vinnur oli eilen sirutettu ja oli ollut tosi rauhallinen, eläinlääkärikin oli kehunut.

Ja voi mikä ilmestys siitä on tullut. Herra alkaa yhä enemmän muistuttamaan väritykseltään upeaa isäänsä. On poika tummunut kesän aikana melkoisesti :) Ei uskoisi että tuo on se sama varsa kuin vauvakuvissa.

Saa nähdä jos lähdettäis vielä syksyllä käymään Ruotsissa hevosten luona.

Rakennuslupa

2007-08-31T19:25:00+03:00

Me saadaan rakentaa. Eilen saatiin kirjallisena periaatepäätös ja meillä on siis lupa rakentaa sekä talo että talli 8,5 hehtaarin tontille, juuri niin kun oltiin suunniteltu. Kyllä siinä kestikin, useampi kuukausi ja melkein meinas paniikki iskeä.

Ens viikolla ruvetaan nyt sitten järjestelemään kaikkea asiaan liittyvää, jos vaikka päästäis mahdollisimman pian aloittamaan. Ihanaa!!!

Dreadlocksit

2007-08-29T00:15:00+03:00

Hahaa, vihdoin ja viimein KYMMENEN VUODEN harkinnan ja haavelun jälkeen aion laitattaa dreadlocksit. Oon tosiaan haaveillu niistä ikuisuuden. Teininä, joskus 15 kesäisenä heitin harjan nurkkaan ja päätin etten koskaan harjaa hiuksiani. En käyttänyt hoitoainetta ja annoin niiden vaan olla, kaverit nauroi että Krista harjaa väärään suuntaa...takussahan ne oli aina, eikä se ollu huono asia yhtään. Ainakaan mun mielestä.

Olin jo opiskelemassa Hoipassa kun sitten äidin pitkän suostuttelun jälkeen leikkasin pois ne ihanat itsestään muodostuneet rastapötköt...eihän niitä enää parin vuoden takkuuntumisen jälkeen suoraksikaan saanut. Sillon sitten unohtui, TOSI lyhyiden hiusten myötä myös haaveeni aidoista dreadlockseista. Hiukset oli ihan muutaman sentin pituiset ja voi piru että vihasin niitä.

Hiukset kasvoi ja tyylini muuttui, öh, ehkä hieman viimeistellymmäksi tai jotain. Teininä olin aina porukan friikki. Muut tytöt kampailivat jatkuvasti hiuksiaan, käyttivät tiukkoja vaatteita ja muutenkin ulkonäkö oli tärkeä juttu...erotuin siis joukosta takkuisen punaisen tukkani kanssa ja samettihousuineni :) Kasvatin mahtavan pitkät hiukset. Kun silloin aikoinaan leikkasin hiukset ihan ihan lyhyeksi ne samalla vahvistui ja hiuksista tuli kasvaessaan kauniit ja paksut. Jostain syystä kumminkin leikkasin ne pois 2004 syksyllä ja taas uudestaan 2006 keväällä. Typerää, mutta moni varmaan tietää kuinka turhauttavaa on se odottaminen että hiukset kasvais sen hölmön välivaiheen yli??

Nyt hiukset on vähän yli olkapäille enkä enää edes nuku hiukset auki. Ärsyttää kun on niin liukkaat ja on aina tiellä. Sitten jostain, en tiedä mistä, pamahti päähän taas se jo 10 vuotta sitten keksimäni idea; DREADLOCKSIT!!!! Mieskin lämpeni ajatukselle...se tosin pelkää että musta tulee pahan luokan puunhalaaja ja meillä pidetään sitten jotain ihme piirejä, mitä lie. Heh.

Haluan, oon aina halunnu oikein ohuet dreadlocksit. Sellaiset sormen paksuiset ja pitkät. Haluan myös aidoista hiuksista jatkot, en mitään kuituja. Saa nähdä millon on varaa...ehkä ens kuussa. Tässä kuussa oon tuhlannu jo liikaa vaikka oon toki myynyt tavaraa poiskin ja edelleen on kenkiä myynnissä. Ostin nimittäin kahdet El Naturalistat itselleni (eikä kummatkaan oo vielä ne haaveilemani talvikengät) sekä mulle ja miehelle hamppupaidat ja sukat.

Tällaiset kengät ostin...toiset oli alessa niin olihan ne pakko sitten ostaa!!! En oo kyllä eläessäni omistanu yhtä hyviä ja mukavia kenkiä. Että vaikka hintaa oli, en kadu ainuttakaan euroa. Plussaa on että kengät on ekologiset. Talvikengät on pakko vielä syksymmällä saada...

Kuin Monk

2007-08-08T23:50:00+03:00

Kuten jo yleisesti tiedetään, mulla on lukuisia neurooseja. Neurooseja jotka hallitsee mun elämää ja siinä samassa etenkin mieheni elämää. Osa neurooseista on ollut aina, osa tullu aikuisena ja tuntuu että niitä tulee aina vaan lisää tai ainakin tiedostan ne paremmin. Kerran sanoin miehelle että onneks mun neuroosit ei oo ihan niin pahoja kun Monkin, mutta kuulemma ei nää yhtään helpompia oo.

Epäsymmetrisyys
Pahin kaikista. Neuroosini numero 1. Neuroosi joka aiheuttaa pahinta ahdistusta oli kyse sitten vaatteista, kuvasta, kampauksesta tai keittiöstä. Etenkin keittiöstä. Ette tosiaan usko kuinka kauan tein töitä että sain suunniteltua täysin symmetrisen keittiön!!! Mitään en vihaa niin paljon kuin keittiötä, jossa on epäsymmetrisesti asennetut kaapit tai vetimet. Viime syksynä kävin sisustussuunnittelukurssilla ja voi itku miten kauan yhden tehtävän tekeminen multa vei kun vaadin symmetrisyyttä...se ei ole mun ala, ei todellakaan.

Mulla on myös kaunis paita, jonka äitini vuosia sitten osti; paidan toinen hiha on musta, toinen valkoinen ja toinen olkapää näkyy. Se on kaunis, mutta kamala, en voi pitää sitä.

Sukat
Kuten jo aiemmin olen kertonut, mulla on paha sukkaneuroosi. Vihaan sukkia niiiiin paljon ja koska vielä en ole löytänyt kenkiä joita voisin talvellakin käyttää ilman sukkia olen korjannut asian käyttämällä mahdollisimman paljon sukkia eli tekemällä niistä vähemmän epämukavat. Tai siis koska käytän parhaimmillaan 4 paria sukkia päivässä ne harvoin ehtivät olla montaa minuuttia kauemmin hikiset, likaiset tai kosteat. Myöskään koskaan minulla tai lapsilla ei ole sukkien varret suorina vaan resori alas käännettynä.

Vinkkejä otetaan vastaan hyvistä, hienoista, pehmeistä ja lämpöisistä talvikengistä joiden kanssa ei tartte sukkia!!!

Avoimet kaapit ja laatikot
Tämä on neuroosi joka selkeästi periytyy; omalla äidilläni on sama neuroosi ja poikamme näyttää perivän tämän myös, sillä ei siedä että ovet tai laatikot on auki vaan komentaa heti laittamaan kiinni. Ahdistun siis avoimista kaapinovista ja laatikoista ja myöskin tästä syystä näillä näkymin meille on keittiöön tulossa mekanismi joka pitää huolen ettei ovet jää rakosilleen.

Likainen keittiö
Itseasiassa tämän toivoisin olevan voimakkaampi neuroosi. Ahdistun likaisesta keittiöstä, etenkin likaisesta tiskipöydästä, mutta silti meillä on keittiö usein likainen...ja se taas aiheuttaa ahdistumista, hermostumista ym. Kun saisi oikeesti pidettyä sen keittiön aina siistinä olisin varmasti paljon paremmalla tuulella.

Leipäpussit
Miehen tartuttama tapa, josta on kehittynyt neuroosi. "Koti ei ole onnellinen, jos leipä on väärin päin", tämä kummallinen sanonta mikä lie on iskostunu päähäni niin pahoin että huomaan kääntäväni leipäpusseja oikein päin muallakin kuin kotona. Yksi päivä kokeilin ja laitoin pussin väärin päin...pakko oli kääntää kun häiritsi niin kovin.

Tavat
Mulla on paljon asioita jotka mun on tehtävä aina samalla tapaa. Ahdistun myös siitä jos joku muu tekee ne eritavalla. Mies sanoo usein että mun täytyy saada tahtoni läpi ja etten halua edes miettiä muita vaihtoehtoja. Kyse ei oikeastaan ole siitä, vaan siitä etten pysty muuttamaan tapojani. Tietyt asiat on tehtävä tietyssä järjestyksessä, tietyllä tavalla etten mene sekaisin. Mm. lasten vaippojen viikkaus, vaatteiden pukeminen ym.

Keltainen ja muut värit
Keltainen on väri jota inhoan, mulla on yksi pusero jossa keltaisia raitoja ja se on kiva, muita en voi käyttää, en lapsianikaan voi pukea keltaiseen. Vihaan keltaisia karkkejakin; ne on AINA aiheuttaneet mulle jopa migreeniä...keltaiset karkit todellakin ja aina migreeni jos sellaisen syön. Vihaan myös keltaisia autoja, mikään auto ei voi olla keltainen.

Ja autoista puheen ollen, Mersu ei voi koskaan olla Punainen. Kuka hölmö ostaisi punaisen Mersun?? Eikä mikään auto saa olla Valkoinen. Valkoinen tekee halvan näköiseksi. Toki jos puhutaan Hummerista, Cadillac Escalade tms niin ehkä ne saa halvoilta näyttääkkin...

Eli siis tästä voimme päätellä että meille ei KOSKAAN tule keltaista autoa. Valkoista ei tule ellei kyse ole esim. Escaladesta ja koskaan meille ei tule punaista mersua :)

Talo murenee...

2007-08-01T15:58:00+03:00

Me ollaan jo pari vuotta naureskeltu että tää talo varmaan murenee joku kaunis päivä tuohon mereen kun tää on täynnä halkeamia. Eilen näin jo kauhukuvia kun tuuli 16m/s, vedenpinta kuulemma nousi 60cm ja rantaviiva läheni taloa. Täällä tulvii lähes joka kesä tosi hurjasti.

Soitin taloyhtiölle siitä että löydettiin talomme perustuksista halkeama joku aika sitten. Kiitteli kovasti ja oli itsekin vähän kauhuissaan sillä halkeamat on alkaneet leviämään.

2005 keväällä kun muutettiin oli pikkumakkarin seinässä halkeama ja käytävällä pieni halkeama. Nyt käytävän halkeama menee katosta lattiaan ja samoin makuuhuoneessa. Eteisen katossa on halkeama. Alakertalainen kertoi että heillä on KATOSSA iso halkeama, samoin olohuoneessa. Alakerrassa ei sillon pari vuotta sitte ainakaan oo ollu mitn. Just tuossa keskusteltiin että näyttäs nää kaikki meidän halkeamat jatkuvan lattian läpi alakertaan.

Taloyhtiön täti sanoi että meidän asunnosta on laitettu merkintä ettei tähän saa muuttaa kukaan meidän jälkeen ennen kunnon tarkistusta. Ja jos se halkeama on siis alkanu katosta, menee nyt meidän seinien läpi alakerran kattoon, seiniin ja nyt jo perustuksiinkin niin eikös se ala kuulostaan siltä että tää talo oikeesti murenee tohon mereen pian??

Onneks ruvetaan rakentaan ja päästään täältä pois...kuhan sen aikaa kestäis pystyssä!!!

Jotain hyvääkin tässä toki on, meri ihan rannassa ;) ihana näköala, kaunis alue ja varmaan koko kaupungin parhaalla paikalla. Niin ja koska tän talon on hämähäkit vallanneet ei meillä ole koskaan sisällä mitään ötököitä vaikka ovet ja ikkunat ois auki...hehee